Suzy Cube

Minulle Suzy Cube on parhaimmillaan silloin, kun haluan keskittyä yhteen asiaan: kolmiulotteisessa kentässä liikkumiseen ja hyppyjen ajoittamiseen. Se ei yritä olla suuri roolipeli tai pitkä tarinaseikkailu, vaan värikäs seikkailutasohyppely, jossa reittiä luetaan liikkeessä. Tämä rajaus tekee kokemuksesta helposti lähestyttävän, mutta samalla pelaajan täytyy itse pitää kiinnostusta yllä tutkimalla ympäristöä ja harjoittelemalla taitojaan.

Noodlecaken peli on maksullinen, ja sen hinta on 4,49 €. Minusta se kannattaa nähdä harkittuna ostona eikä ilmaisena ajanvietteenä: ennen hankintaa on hyvä miettiä, nauttiiko juuri hyppelypelien tarkkuudesta ja saman kentän kokeilemisesta uudelleen. Pelin ikäluokitus on PEGI 3, joten sen sisältö sopii myös nuoremmille pelaajille, vaikka ohjauksen hallitseminen ja vaikeampien kohtien selvittäminen vaativat kärsivällisyyttä.

Kolmiulotteinen tasohyppely on pelin ydin

Kolmiulotteisuus vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten arvioin etäisyyksiä ja laskeutumispaikkoja. Tasohyppelyissä reitti voi näyttää ruudulla selvältä, mutta syvyyssuunnan hahmottaminen tuo oman pienen lisähaasteensa: hypyn onnistuminen riippuu sekä ajoituksesta että siitä, mihin suuntaan lähden. Kun eteneminen sujuu, tämä tekee pelaamisesta palkitsevampaa kuin täysin suoraviivainen juokseminen kentän halki.

Pelissä on erilaisia kenttiä, ja niiden vaihtelu auttaa pitämään etenemisen kiinnostavana. En kuitenkaan pelaisi sitä odottaen jatkuvasti uusia sääntöjä tai monimutkaista järjestelmää. Suurin ilo syntyy siitä, että opin lukemaan esteitä paremmin ja uskallan kokeilla reittiä uudelleen. Selkeä tavoite ja tilaa omalle taidolle ovat tässä vahvempi yhdistelmä kuin suuri määrä erillisiä pelimekaniikkoja.

Liike ja hyppy vaativat sopivan rytmin

Ohjauksen idea on nopeasti ymmärrettävä, mutta ymmärtäminen ja tarkka suorittaminen eivät ole sama asia. Kun lähestyn reunaa, minun kannattaa ajatella hyppyä kokonaisena liikkeenä: ensin suunta, sitten ponnistus ja lopuksi laskeutuminen. Kiireinen naputtelu voi tuntua nopealta ratkaisulta, mutta se tekee syvyyssuunnan arvioinnista helposti vaikeampaa. Rauhallisempi yritys kertoo paremmin, mikä kohdassa meni pieleen.

Tämä on hyödyllinen tapa myös silloin, kun kentän jokin kohta alkaa tökkiä. En yritä muuttaa kaikkea samalla kertaa, vaan keskityn yhteen asiaan, esimerkiksi lähestymiskulmaan tai hyppyhetkeen. Jos yritys epäonnistuu, pieni muutos seuraavalla kerralla auttaa erottamaan, oliko ongelma vauhdissa, suunnassa vai ajoituksessa. Näin epäonnistuminen tuntuu harjoittelulta eikä pelkältä hidasteelta.

Lyhyet pelihetket toimivat, kun keskittyminen on kohdallaan

Arjessa peli sopii esimerkiksi odotushetkeen tai rauhalliseen iltaan, jolloin kaipaan kevyttä mutta aktiivista tekemistä. Voin aloittaa kentän, yrittää päästä vaikeasta kohdasta läpi ja lopettaa, kun huomaan keskittymisen herpaantuvan. Tarkkuutta vaativassa hyppelyssä väsymys näkyy nopeasti: jos alan ohjata puolihuolimattomasti, virheitä tulee herkemmin, eikä pelaaminen tunnu enää yhtä mukavalta.

Jos pelaan pienessä tauossa, valitsen mieluummin yhden selkeän tavoitteen kuin yritän kiirehtiä pitkälle. Sellainen tavoite voi olla uuden reitin tutkiminen tai aiemmin hankalalta tuntuneen hypyn oppiminen. Tämä tekee pelistä toimivan lyhyenäkin kokemuksena, vaikka paras rytmi löytyy silloin, kun voin antaa kentälle rauhassa muutaman yrityksen. Se ei ole ihanteellinen valinta, jos haluan katsoa tarinaa ilman aktiivista osallistumista.

Salaisuudet palkitsevat tarkkailijan

Kenttien tutkiminen tuo etenemiseen toisen tavoitteen pelkän maaliin pääsemisen rinnalle. Kun huomaan ympäristössä kohdan, joka näyttää poikkeavalta, voin kokeilla, pääseekö sinne hyppäämällä eri kulmasta tai etenemällä tavallista hitaammin. Tällainen uteliaisuus tekee uusintayrityksistä mielekkäitä, koska en vain toista samaa suoritusta vaan etsin samalla vaihtoehtoja.

Minun käytännön vinkkini on erottaa toisistaan turvallinen eteneminen ja tutkiminen. Ensin kannattaa selvittää, miten kentän näkyvä reitti toimii; sen jälkeen voi käyttää uuden yrityksen sivupolkujen etsimiseen. Jos yritän tehdä molempia yhtä aikaa, huomio karkaa helposti itse hypystä. Tämä tapa sopii erityisesti pelaajalle, joka pitää piilotettujen alueiden etsimisestä, mutta joka ei halua, että jokainen kenttä muuttuu pakolliseksi keräilyurakaksi.

Kenelle tämä sopii paremmin kuin muut seikkailupelit?

Seikkailupelien joukossa tämä on luonteva vaihtoehto silloin, kun kaipaan suoraa tekemistä enkä laajaa tutkimusmaailmaa, keskusteluja tai varusteiden hallintaa. Tavalliseen kaksiulotteiseen tasohyppelyyn verrattuna kolmiulotteinen näkymä tuo reitin arviointiin lisää syvyyttä. Toisaalta, jos pidän juuri kaksiulotteisten pelien tarkasta ja helposti luettavasta liikeradasta, niiden ennakoitavuus voi tuntua miellyttävämmältä.

Myös rento mobiilipeli, jossa eteneminen perustuu lähinnä odottamiseen tai yksinkertaiseen napautukseen, palvelee eri tarvetta. Tässä pelaaja tekee itse jatkuvasti päätöksiä liikkeestä ja hypyistä. Se on vahvuus, kun haluan tuntea onnistuneeni omalla taidollani, mutta heikkous silloin, kun etsin taustalla pyörivää ajanvietettä. Peli ei tee tarkkuudesta tarpeetonta, joten sitä ei kannata valita vain siksi, että sen ulkoasu on iloinen.

Myös alusta kannattaa huomioida ennen ostoa: peli on tarjolla Androidille ja iOS:lle, mutta tuntuma riippuu siitä, miten hyvin kosketusohjaus sopii omaan pelityyliin. Jos olen tottunut pelaamaan hyppelyitä fyysisellä ohjaimella, kosketusnäytöllä suunnan ja hypyn ajoittaminen voi vaatia totuttelua. Puhelimella pelatessa pidän laitteen vakaasti käsissä ja vältän kiireisiä yrityksiä, jotta sormet eivät peitä omaa näkymääni juuri kriittisellä hetkellä.

Milloin kannattaa jatkaa ja milloin pitää tauko?

Vaikean kohdan kohdalla houkutus on yrittää heti uudelleen samalla tavalla. Minusta parempi ratkaisu on ensin katsoa, mikä liikkeessä epäonnistui, ja muuttaa vain yhtä asiaa. Jos en vieläkään hahmota etäisyyttä, lyhyt tauko voi olla tehokkaampi kuin monta kiireistä yritystä. Näin peli säilyttää leikkisän tunnelmansa eikä muutu turhauttavaksi testiksi siitä, kuinka pitkään jaksan toistaa saman virheen.

Vastaavasti jos tavoittelen salaisuutta, en pidä epäonnistunutta reittiä automaattisesti merkkinä siitä, ettei sinne pääse. Kokeilen lähestymistä eri suunnasta ja tarkkailen, tarjoaako ympäristö vihjeen turvallisemmasta hyppypaikasta. Tämä ei takaa, että jokainen poikkeava kohta johtaa piilotettuun sisältöön, mutta auttaa pelaamaan tarkemmin sen sijaan, että etenisin sokkona. Tutkiminen kannattaa kuitenkin pitää omana valintanaan, ei ehtona jokaisen kentän nauttimiselle.

Osto, ikäsopivuus ja odotukset

Peli maksaa 4,49 €, joten kysymys ei ole vain siitä, pidänkö värikkäästä ulkoasusta, vaan siitä, palaanko mielelläni hyppyhaasteisiin. Jos haluan tutustua juuri tällaiseen tasohyppelyyn ja arvostan aktiivista pelaamista, kertamaksu voi tuntua järkevältä. Jos taas pelaan harvoin tai kyllästyn nopeasti tarkkuutta vaativiin kenttiin, ostoa on syytä harkita rauhassa. Minulle hinta on helpompi perustella silloin, kun tiedän haluavani nimenomaan ohjata hahmoa itse enkä vain selata sisältöä.

PEGI 3 -luokitus kertoo, että peli on ikämerkinnältään pienillekin sopiva, mutta nuoren pelaajan kohdalla käytännön kysymys voi silti olla ohjauksen haastavuus. Aikuinen voi auttaa näyttämällä, että hypyn ajoitusta voi harjoitella pala kerrallaan eikä jokaista epäonnistumista tarvitse ottaa vakavasti. Toisaalta kokeneempi tasohyppelyiden pelaaja pääsee todennäköisesti nopeammin kiinni siihen, milloin kannattaa hidastaa ja milloin sitoutua hyppyyn.

Pelistä on versio 1.0.13, ja se toimii vähintään Android 4.1 -käyttöjärjestelmällä. Nämä tiedot ovat hyödyllisiä etenkin silloin, kun harkitsen asentamista vanhempaan Android-laitteeseen. Käyttäjien keskimääräinen arvosana on 3,8, ja peliä on arvioitu noin 2,9 tuhannessa arviossa; asennuksia on yli 100 000. Lukemat kertovat, että peli on löytänyt yleisön, mutta oma päätökseni kannattaa silti perustaa siihen, nautinko kolmiulotteisesta hyppelyohjauksesta.

Arvosanaa tulkitsen tässä ennen kaikkea muistutuksena siitä, että helposti lähestyttävä tyyli ei automaattisesti tarkoita kaikkien mielestä vaivatonta pelaamista. Yksi pelaaja voi nauttia siitä, että liikkeet täytyy opetella, kun taas toinen kaipaa anteeksiantavampaa etenemistä. Siksi kokeilun arvo riippuu omasta kärsivällisyydestäni: jos pidän yrityksen ja oivalluksen vuorottelusta, pienet kompastelut kuuluvat kokemukseen; jos haluan aina edetä tasaisesti, ne voivat käydä raskaiksi.

Kenelle suosittelen seikkailua?

Suosittelisin peliä ystävälle, joka pitää värikkäästä kolmiulotteisesta tasohyppelystä, haluaa pelata aktiivisesti ja jaksaa kokeilla reittejä useammin kuin kerran. Se toimii hyvin myös silloin, kun kaipaan lyhyttä pelattavaa, mutta en halua aivan passiivista naputtelua. Tutkimisesta pitävä saa lisäksi syyn katsoa kenttiä tavallista tarkemmin, kun taas suoraviivaisesta maaliin etenemisestä pitävä voi keskittyä näkyvään reittiin.

Ohittaisin sen, jos etsin ennen kaikkea laajaa tarinaa, rauhallista automaattista etenemistä tai ohjausta, jossa tarkkuudella ei ole juuri merkitystä. Se ei myöskään ole paras valinta pelaajalle, joka turhautuu nopeasti, kun samaa kohtaa pitää harjoitella. Jos taas juuri onnistuneen hypyn tunne on minulle osa tasohyppelyn viehätystä, sen värikäs maailma ja kolmiulotteiset reitit tarjoavat selkeän syyn antaa sille mahdollisuus.

Kaiken kaikkiaan Suzy Cube on minusta harkinnan arvoinen ostos, kun tiedän haluavani nimenomaan käsillä pelattavaa seikkailua enkä vain kevyttä taustaviihdettä. Sen paras puoli on tapa muuttaa liikkumisen ja hyppyjen ajoitus koko kokemuksen kantavaksi voimaksi. Jos tämä kuulostaa omalta pelitavaltasi, Noodlecaken peli voi tarjota iloisia hetkiä ja sopivasti opittavaa; jos taas kaipaat tarinavetoista tai hyvin anteeksiantavaa vaihtoehtoa, jokin toinen seikkailupeli sopii todennäköisesti paremmin.

Ensivaikutelmat

Aloitin pelin lataamisen aivan innoissani, ja heti alussa Suzy Cube tempaisi minut mukaansa iloiseen maailmaan. Graafinen tyyli on selkeä ja värikäs, mikä tekee pelaamisesta visuaalisesti miellyttävän. Itse asiassa, kun ensimmäisen kerran näin Suzyn pomppivan pitkin kenttiä, tuli mieleeni klassiset tasohyppelypelit, joita pelasin lapsena. Peli onnistuu yhdistämään retrofiiliksen moderniin pelattavuuteen.

Pelaaminen ja ohjaus

Pelissä on erittäin intuitiiviset ohjaimet, jotka tekevät hyppimisestä ja liikkumisesta helppoa ja sujuvaa. Suzylla on joukko erilaisia temppuja ja liikkeitä, kuten tupla-hyppyjä ja nopeaa liukumista, jotka pitävät pelin mielenkiintoisena. Jokainen taso on huolellisesti suunniteltu, ja ne tarjoavat mukavasti sekä haastetta että hauskuutta.

Mukavaa on myös se, että kentät ovat täynnä salaisuuksia ja piilotettuja alueita, jotka houkuttelevat tutkimaan ja palaamaan peliin yhä uudelleen. Vaikka jotkut tasot voivat olla melko haastavia, ne eivät koskaan tunnu ylivoimaisilta. Pikemminkin ne kannustavat yrittämään uudestaan ja keksimään uusia strategioita.

Äänimaailma ja musiikki

Äänimaailma on toinen asia, joka tekee tästä pelistä erityisen. Iloinen ja pirteä musiikki täydentää visuaalista tyyliä ja pitää tunnelman korkealla. Ääniefektit ovat myös paikallaan, ja ne tuovat lisää syvyyttä pelikokemukseen. On vaikea olla hymyilemättä, kun Suzy pomppii musiikin tahdissa.

Yhteenveto ja suositukset

Mikä tekee Suzy Cubesta niin vetovoimaisen, on sen kyky yhdistää yksinkertainen pelattavuus monimutkaisempaan haasteeseen. Se on peli, joka sopii kaikenikäisille ja tarjoaa tunteja viihdettä. Jos pidät tasohyppelypeleistä tai etsit jotain kevyttä ja hauskaa, kannattaa ehdottomasti antaa Suzylle mahdollisuus.

Suzy Cube on saatavilla molemmille alustoille, joten pääset helposti alkuun lataamalla sen suoraan sovelluskaupasta. Sukella mukaan ja anna Suzyn viedä sinut seikkailuun!